Espoon seurakuntalehti julkaisi yleisönosastossa kirjoitukseni (Esse n:o 14/2014, 3.4.2014), jossa annoin rakentavaa palautetta lehden sisällöstä ja linjasta. Toimitus halusi siihen tietenkin oman kädenjälkensä ja muutti otsikoksi 'Lehti kertokoon ilosanoman!' No, ei kai sekään ole huono otsikko.
Ohessa kirjoitukseni ja tässä myös linkki näköislehteen, jossa viimeiseltä sivulta löytyvät yleisönosastokirjoitukset
http://www.esse.fi/nakoislehdet_2014/esse_14_14/
Meillä ei ole oikeutta olla kertomatta!
Espoolaisista valtaosa kuuluu kirkkoon, viimeisimpien tilastojen mukaan yli 65%. Seurakuntalehtemme tarjoaakin aivan erinomaisen kanavan espoolaiskoteihin. Lukijoita on varmasti enemmän kuin seurakunnan tilaisuuksissa kävijöitä.
Kynnys lukea Esseä on matalampi kuin kirkon
kynnys. Tämä asettaa samalla Essen vastuulliselle paikalle osana seurakunnan
toimintaa.
Elämme kolmen A:n Suomessa - Espoossa ja
Kauniaisissa vieläpä aivan elintason huipulla. Mutta täälläkin on paljon
pahoinvointia ja toivottomuutta. Moni elää etsikkoaikaansa, kuka työttömyyden, kuka
sairauden vuoksi. Joku ehkä sen vuoksi, että on huomannut olevansa kiitollinen
kaikesta siitä hyvinvoinnista mitä on saanut.Seurakunnalla on kaikille näille ihmisille sellainen ilosanoma, jota millään maallisella taholla ei ole tarjottavana. Ja kaikilla on oikeus kuulla se sanoma, eikä meillä ole oikeutta jättää sitä kertomatta.
Se on seurakunnan päätehtävä ja sitä tehtävää tulee Essenkin tukea. Näin ei nyt ole. Jos Kristus näkyy pelkästään viimeistä edellisellä sivulla, josta siitäkin puolet menee tapahtumatiedotteisiin ja piirrokseen, niin painopiste on väärä.
Suurinta lähimmäisenrakkautta on olla pelastamassa lähimmäistä. Toivoisin, että Esse tuntisi vastuunsa osana seurakuntaa, ja osana Kristuksen kirkkoa.
