Paastonaika, dieetinaika vai hiilijalanjäljen aika

Paasto on tullut luterilaisessakin kirkossamme muotiin viime aikoina. Lieneekö syynä yleinen ruokailun ja 'terveysruokavalioiden' suosio. Ekopaasto on lisäksi muodikkaana iskusanana ylittänyt myös maallisten lehtien uutiskynnyksen ja tehnyt paastosta ihmisten silmissä yleisesti hyväksyttävän, kun sitä aikaisemmin pidettiin vain kummallisena uskonnollisena jäänteenä menneisyydestä.

Arkkipiispa aloitti ekopaaston yhdessä mm. ympäristöministeri Ville Niinistön kanssa. Tämä tapahtui leipomalla laskiaispullia.

Kirkkomme sanasto, joka löytyy Evl.fi –sivustolta selittää paastosta näin:

Tärkeintä paastossa on keskittyminen Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen itsekieltäymyksen kautta. Paasto on omaa itsekkyyttä vastaan suunnattu kristillinenharjoitus. Tärkeintä ei ole ulkonainen paasto, kuten ruuasta pidättäytyminen. Paastossa raivataan tilaa rukoukselle, Jumalan sananlukemiselle, messussakäymiselle, hiljentymiselle, uskolle ja rakkaudelle.

Sen mukaan kyse on siis omasta edusta ja omasta hyödystä luopumisesta, jotta tulisi tilaa Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen. Ja rakastaminen ei tämän mukaan ole ainoastaan Jumalasta ja lähimmäisestä pitämistä, vaan ajan käyttämistä aivan oikeasti johonkin muuhun kuin oman edun ja hyödyn edistämiseen - siis Jumalan ja lähimmäisen hyväksi.

Kaikki lähtee tämän määritelmän mukaan hengellisen elämän vahvistamisesta, rukouksesta, Jumalan sanan lukemisesta ja kuulemisesta. Ruokavalio sinänsä ei ole tärkeä, mutta sen muuttaminen tilapäisesti saattaa  auttaa varsinaisen päämäärän saavuttamisessa. Ihminen kun on tapojensa ’orja’. Siksi tapojen muuttaminen auttaa myös hengellisen elämän muuttamisessa.

Ekopaastojulistuksessa, jonka arkkipiispa on allekirjoittanut, korostetaan, että yksinkertaisilla arjen ratkaisuilla voimme hillitä ilmastonmuutosta, lisätä oikeudenmukaisuutta ja edistää hyvinvointia. Kyse on maailmamme elinkelpoisuudesta tänään ja tulevaisuudessa. Nyt hiilijalanjälkemme on liian raskas.

Tähän varmaan useimmat voivat yhtyä täydestä sydämestä. Kulutuksen jatkuva kasvu aiheuttaa ympäristölle vahinkoa, joka ei ehkä milloinkaan korjaannu. Tosin tulevassa hallituksen kehysriihessä ympäristöministerikin tullee kehumaan hallituksen päätöksiä sillä, että ne mahdollistavat talouden kääntämisen nousu-uralle. No, sellaista se vihreäkin politiiikka on.

Ekopaastossa pistää silmään se, että arkkipiispa ei tuo ollenkaan esille paaston olennaisinta, kristillistä tarkoitusta. Julistuksen lopun toteamus, että

Hengellinen elämä ja kohtuullinen elämäntapa tukevat toisiaan. Kohtuus ja pidättäytyminen liiasta johtavat huomaamaan mitä hyvää itsellä jo on ja tuntemaan siitä kiitollisuutta. Mieli avautuu iloon ja juhlaan.

haalistaa kristillisen paaston merkityksen aivan kokonaan.

Tähän liittyen yksi minulle tärkeä Raamatun kohta sai juuri äskettäin aivan uuden ulottuvuuden:

"Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen. (Joh 10:14-16)

'Ne kuulevat minun ääneni'. Siis Kristuksen omat kuulevat hänen äänensä. Luulen, että moni ei tunne kuulevansa Paimenensa ääntä, mutta tämän mukaan kaikki Hänen laumansa lampaat kuulevat. Olisiko tässä Paimenen äänen kuuntelemisessa yksi oleellinen paaston tarkoitus. Ihminen ei voi käskeä itseään kuulemaan Paimenen ääntä, mutta rukouksessa, sanan lukemisessa ja sanan kuulemisessa kuulo voi avautua. Tähän voisi palata toisella kertaa vähän laajemmin.

Mitä jos seuraavalla kerralla arkkipiispa avaa ekopaastonsa ympäristöministerin kanssa menemällä ehtoolliselle ja rukoilemalla. Se olisi esimerkillistä toimintaa.

Nykyisessä tilanteessa ei ole mikään ihme se, mikä piispa Askolaakin häiritsee, että lehdistö pitää sisäministeri Räsästä kirkon äänenä. Se lienee luonnollista, kun piispa puhuu ilmastonmuutoksesta ja leipoo laskiaispullia ja sisäministeri puhuu Jumalan sanasta. Helsingin Sanomatkin ymmärtää, kumpi on kirkon toiminnan ytimessä.

Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon, että kyllä leipominen ja pullat kuuluvat kristityn elämään. Laskiaispullat aivan erityisesti. Nimittäin, jos niissä on hilloa.

Pergamon Berliinissä

Matkailu tosiaan avartaa. Berliini tammikuisena, viileänä viikonloppuna oli todella vierailun arvoinen. Itä-Berliinin puoli on vieläkin selvästi vaatimattomampi ja Itä-Saksan tuntuinen. Vaikea silti kuvitella elämää jaetussa kaupungissa muurin varjossa, vaikka muuria on jäljellä ja muurin paikat paikoin vielä löydettävissä.

Bussi, junat ja maanalainen toimivat saksalaisella täsmällisyydellä. Liikkuminen on todella helppoa, kun kaikki on ohjeistettu selkeästi. Ja jos olet menossa väärästä ovesta bussiin, niin aina löytyy ystävällinen ihminen, joka ojentaa ja ohjeistaa toimimaan sääntöjen mukaan.

Entisen Itä-Berliinin puolella olevalla Museum Insel-saarella on mm. Pergamon museo. Pergamon on se Ilmestyskirjan seurakunta, jolle sanotaan:

Pergamonin seurakunnan enkelille kirjoita: .. Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä Saatanalla on valtaistuimensa. Silti tunnustat horjumatta minun nimeäni etkä ole kieltänyt uskoasi minuun, et edes silloin, kun uskollinen todistajani Antipas surmattiin teidän luonanne, siellä missä Saatana asuu.' (Ilm 2:12-13)

Museossa on nähtävillä toisella vuosisadalla eKr rakennetun Pergamonin alttarin valtava sisäänkäynti portaikkoineen. Tämä Zeuksen alttari lienee rakennettu Pergamonin kuninkaan voittojen kunniaksi.

Zeuksen alttari

Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan Pergamon oli Rooman keisarinpalvonnan keskuspaikkoja. Rooman valtakunnassa edellytettiin, että asukkaiden tuli osoittaa jumalallista kunnioitusta keisarin geniukselle eli jonkinlaiselle hengelle (Jukka Norvannon Ilmestyskirjan selityksestä).

Pergamonin alttaria katsoessa voi hyvin kuvitella, että Pergamonia kuvataan Ilmestyskirjassa Saatanan asuinpaikaksi. Ja sen että kristityt siellä olivat ahtaalla, kun he tiesivät, kuka on todellisuudessa maailman Vapahtaja, Herra ja Jumala. Niinpä he kieltäytyivät osoittamasta ihmisille Jumalalle kuuluvaa kunniaa ja saivat siitä myös kallisti maksaa. Jeesus ei sitä unohda ja kehottaa Ilmestyskirjan avulla meitäkin pysymään lujina.

Saatana ei tänäänkään ole missään helvetissä, vaan vapaalla jalalla ja hallitsee maailman maita! Sen huomaa siitäkin, että niin moni häntä joka toisessa lauseessa pyytää apuun. Kannattaa olla varovainen, se pyyntö saattaa hyvinkin toteutua. Ase sitä vastaan on Jumalan sana, sillä sitä Saatana vihaa, vaikka tunteekin sen erittäin hyvin. Sen opimme jo  syntiinlankeemuksesta Raamatussa.

Istarin portti Pergamon-museossa

Toinen mielenkiintoinen, ja ehkä tunnetumpikin nähtävyys Pergamonin museossa on Babylonian  sisemmän kaupungin kahdeksas portti - valtavan kokoinen ja uskomattoman upea taideteos, ns. Istarin portti. Se on Nebukadnesar II:n ajalta. Siis siltä ajalta, jolloin israelilaiset olivat Babyloniassa pakkosiirtolaisina. Sitä katsoessa ei ole vaikea ymmärtää, että Babylonia oli suurvalta, joka pystyi siirtämään kokonaisia kansoja.

Raamatun tapahtumat ovat historiallisia tapahtumia. Juutalaisuus ja kristinusko ovat ainoat uskonnot maailmassa, jotka perustuvat todellisiin tapahtumiin, eikä yhden ihmisen näkyihin ja ajatuksiin.

Samassa museossa on omat osastot kaikille Raamatussakin esiintyville aikakausille, assyrialaisille, egyptiläisille ja muille. Seuraavalla kerralla pitää etukäteen tutustua Raamatun ajan historiaan paremmin. Siellä on myös muinaisen Babylonian, Baabelin ajalta tornirakennelmien pienoismalleja. Baabelin tornin arvellaan olleen niiden mukaisia.

Suosittelen Berliinin matkaa, jos se vain on mahdollista.