Ajatuksia Markuksen evankeliumin äärellä - 8

Jakso Mark 6:30-56

Mutta heidän lähtönsä huomattiin, ja monet tunsivat heidät. Ihmisiä tuli juoksujalkaa kaikista kaupungeista, ja väkijoukko ehti maitse perille ennen heitä.  Kun Jeesus veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lammaslauma paimenta vailla. Hän alkoi opettaa ja puhui heille pitkään. (Mark 6:33-34)

  

Jeesuksen tuli sääli ihmisiä. Ei siksi, että he olivat väsyneitä kierrettyään järveä juoksujalkaa, vaan siksi, että heidän elämästään puuttui oikea suunta ja päämäärä. Siksi Jeesuksen ratkaisu ei ollut tarjota lepoa ja varjoista paikkaa. Jeesuksen ratkaisu oli opettaa ja puhua heille.

Jeesusta seurattiin ihmetekojen takia, mutta silti häntä ei tunnistettu Messiaaksi, ihmisten pelastajaksi ja ainoaksi tieksi Taivasten valtakuntaan.

Siksi ihmisiä piti opettaa ja kertoa Taivasten valtakunnan todellisuudesta. Se todellisuus on niin toisenlaista kuin todellisuus maan päällä, että Jeesus halusi puhua pitkään.

Nykyäänkin monet tietävät Jeesuksesta, mutta harvat tuntevat hänet omana Vapahtajanaan. Siksi opettaminen on edelleen yhtä tärkeää.

Vaikka opettaminen kuului Jeesuksella hänen toimenkuvaansa, hän ei puhunut pelkästään sen vuoksi, vaan siksi koska hän sääli ihmisiä. Hän halusi, että edes yksi ihminen löytäisi elämälleen oikean suunnan.

Nyt tämä tehtävä on meillä: opettaa kaikkia tuntemaan Jeesus ainoana tienä Taivasten valtakuntaan. Onneksi meillä on Raamatussa käytettävissä Jeesuksen omat opetukset.

Ajatuksia Markuksen evankeliumin äärellä - 7

Mark 6:30-56

 

Omatunto kolkuttaa

Kun Herodes kuuli Jeesuksesta, hän sanoi: "Johannes, se mies, jonka minä mestautin, on herännyt kuolleista." Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja teljennyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Hän oli nainut Herodiaan, mutta Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa." Herodes tiesi hänet hurskaaksi ja pyhäksi mieheksi ja suojeli häntä. Hän kuunteli Johannesta mielellään, vaikka tämän puheet usein jäivätkin vaivaamaan häntä. (Mark 6:16-18,20)

Herodes Antipas oli mestauttanut Johannes Kastajan, koska tämä oli arvostellut Herodesta aviorikoksesta.

Jumala puhutteli ja veti Herodesta puoleensa. Johanneksen puheet olivat jääneet vaivaamaan. Herodes tiesi Johanneksen hurskaaksi ja pyhäksi ja mestauttaminen kolkutti omaatuntoa.

Herodes ei kuitenkaan kääntynyt, ihmispelko oli edelleen suurempi kuin Jumalan pelko.

Tuhat vuotta aikaisemmin kuningas Daavid teki aviorikoksen. Hänenkin luokseen tuli profeetta, joka muistutti vääryyden tekemisestä. Daavid katui ja myönsi rikkoneensa Jumalaansa vastaan (2 Sam 12:1-14). Daavidista sanotaankin, että Jumala mieltyi häneen.

Paatunut sydän ei parantunut

Herodes kohtasi Jeesuksen, kun Pilatus lähetti hänet Herodeksen luo.

Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. (Luuk 23:8-9)

Jeesus ei sanonut mitään. Herodeksen aika oli ohi, Jumala ei enää kutsunut häntä.

Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo. Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään. (Luuk 23:11-12)

Jeesuksen pilkkaajalle löytyy yleensä ystäviä, jopa entisistä vihamiehistä. Jeesuksen seuraajan ystävät ovatkin harvemmassa.

Onnellinen se, jota lähimmäinen vie lähemmäksi Jeesusta.

Onnellinen se, joka ei torju Jeesusta.

Daavid oli historiallinen henkilö. 1993 löydetty kivi (Tel Dan Stela), jossa on arameankielistä tekstiä, mm 'Israelin kuningas' ja 'Daavidin huone'

Herodes Antipas oli historiallinen henkilö. Herodes Antipaan kolikkoja on löytynyt Tiberiaksesta, jonka Herodes perusti.

Ajatuksia Markuksen evankeliumin äärellä - 6

Mark 5 

 

Henkimaailma on todellisuutta

On olemassa myös ihmissilmälle näkymätön todellisuus. Raamattu kertoo niin enkeleistä kuin pahoista hengistäkin. Paljon niistä ei kuitenkaan kerrota. Meidän ei siis tahdota käyttävän liiaksi aikaa niiden pohtimiseen.

Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki.
Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!" Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä.
(Mark 5:2,6-8)

 
Tämä tapahtuu Galileanjärven toisella puolella, ei-juutalaisella alueella. Hautaluolista noussut mies ei varmaankaan tuntenut Jeesusta, mutta hänessä olleet pahat henget tunnistivat. Niille Jeesuksen läsnäolo on pelottavaa, koska Jeesus on niitä suurempi ja voimakkaampi.

  

 

Kristityn ei tarvitse pelätä

Jotkut pelkäävät pahoja henkiä. Tässä Markuksen evankeliumin luvussa on kuitenkin iloinen ja lohduttava sanoma. Pahat henget pakenevat sieltä missä Jeesus on läsnä ja missä Jeesusta julistetaan. Meidän ei siis tarvitse pelätä, olemme voittajan puolella.

Paavalillekin henkiolennot ovat todellisuutta. Ne eivät kuitenkaan voi erottaa meitä Kristuksesta. Jeesuksen seurassa olemme turvassa.

Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room 8:38-39)

Ajatuksia Markuksen evankeliumin äärellä - 5

Mark 4

"Kuulkaa! Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.

Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.

Osa taas putosi ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä siitä saatu satoa.

Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää." Ja hän sanoi: "Jolla on korvat, se kuulkoon!" (Matt 4:3-9)

Kylväjävertaus on kolmessa evankeliumikirjassa ensimmäisenä vertauksena. Jeesus selitti tämän opetuslapsilleen ja muille seuralaisilleen, mutta ei kaikille kuulijoille.

Kylväjiä ovat kaikki Jumalan sanan levittäjät. Se, vaikuttaako sana paaduttavasti vai herättävästi, ei riipu kylväjästä, vaan maaperästä. Maaperä tarkoittaa kuulijan asennetta.

Joidenkin asenne on vastustava, eivätkä he ota Jumalan sanaa vastaan, he eivät ota sitä todesta. Toiset uskovat, mutta eivät kestä ympäristön painetta ja halveksuntaa vaan luopuvat. Kolmannet ottavat sanan vastaan, mutta arkipäivän huolet vievät kaiken huomion ja sana unohtuu.

Mutta on niitäkin, jotka ottavat sanan vastaan ja antavat sen vaikuttaa. Ajan kuluessa tämä kylvetty sana alkaa kasvamaan. Se kasvaa sitä paremmin, mitä paremmin sitä kastellaan. Lue siis Raamattua, käy kirkossa, kuuntele sanan selitystä, keskustele muiden kristittyjen kanssa. Silloin taimen voi orastaa, se vahvistuu ja kasvaa.

Jos jollakin teistä on korvat, hän kuulkoon." Ja hän lisäsi: "Huomatkaa, mitä kuulette. Niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan, vielä sen ylikin.

Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on." (Matt 4:23-25)

Jos jollakin on korvat, hän kuulkoon ja ottakoon sanan vastaan!  Tämä on kehotus meille kaikille, sinulle ja minulle. Vastaanotettu sana on tarkoitettu myös annosteltavaksi edelleen. Kun annostelet suurella mitalla, saat samalla mitalla itsekin koko ajan lisää ja opit tuntemaan entistä syvemmin evankeliumia Jeesuksesta

Mitä enemmän Jumalan sana saa sijaa ihmisessä , sitä enemmän hän siitä rikastuu. Jumalan valmistaman pelastustyön valtavuus avautuu sitä mukaa, kun Jumalan sanaa tutkitaan. (Jukka Norvanto)